Stina Forsberg pitää suomalais-ugrilaisen samanismin johdanto- ja jatkokursseja sekä kannuksen(rumpu) rakennuskursseja. Hän myös ohjaa tämän perinteen mukaisia rumpupiirejä.

Minkälainen oli sinun matkasi samanismin tai luontoviisauden pariin?
-Etsin pitkään vastauksia omille kokemuksilleni ja tietynlaista koulutusta tai kurssitusta, joka antaisi vastauksia näille minun kokemuksilleni. Aluksi kävin erilaisilla henkisillä luennoilla, mutta niistä tuntui aina puuttuvan jotain. Sitten löysin Ikiaika-koulutuksen, joka on suomalaisen samanismin rumpumeditaatio-opettajakoulutus. Minulle tuli vahva tunne siitä, että tuonne minun tulee päästä. Tämä tapahtui vuonna 2011 ja mitä kauemmin työskentelin samanismin parissa, sitä varmemmaksi tulin siitä, että olen oikealla tiellä. Itse en kutsu itseäni samaaniksi, koska en ole käynyt läpi initiaatioita, joita shamaanin tulee perinteisesti käydä. Omat opettajani Johannes Setälä sekä Susanna Aarnio ovat sanan perinteisessä merkityksessä samaaneja.

Mitä on samanismi ja mihin sillä pyritään?
-Samanismin maailmankuva on kokonaisvaltainen ja se pyrkii myös selittämään kaiken. Siinä ei meditoida pelkästään valoa ja mennä ylös korkeuksiin vaan siinä on myös pimeäkin puoli, joka meissä kaikissa ihmisissäkin on. Pimeällä tarkoitan ihmisen oman pimeyden tajuamista ja sen kohtaamista, mikä mahdollistaa oman sielunvalonsa löytämisen.

-Samanismi on tiedettä, joka käsittää niin fyysisyyden kuin henkisyydenkin. Siinä saa tutkia aivan kaikkea ja se myös mahdollistaa syvemmän merkityksen löytämisen ihan kaikesta. Se ei rajaa mitään pois eikä esimerkiksi sulje mitään uskontoja pois. Oikeastaan kaikkea pitääkin tutkia, koska tietäjäksi on kutsuttu henkilöä, joka tietää asioiden syvemmän luonteen ja uskaltaa mennä rajojen yli syvemmille tasoille.

-Samanismi-sanan pystyy nykyään käsittämään niin monella eri tavalla, koska on uus-shamanismia ja aika helposti ihmiset puhuvat, että jokin on samanistista tai puhuvat itsestään samaanina vaikka se ei perinteisessä mielessä voi pitää paikkaansa.

-Samanismi on sen tietämistä, että kaikessa ympärillämme on tietoisuus. Se on haltiausko, joka on aikoinaan ollut muinaisusko. Samanismin maailmankuvaan kuuluu se, että kaikessa ympärillämme on tietoisuutta ja henkeä. Maailma ei ole ollenkaan eloton paikka.

-Ihminen haluaa ymmärtää ja tietää. Samanismilla pyritään siis ymmärtämään ja tietämään. Varsinkin näinä aikoina kysytään, mitä me teemme täällä? Miksi ihminen on täällä? Haemme koko ajan tietoa. Luonto kutsuu ihmisiä ja moni joka hakeutuu samanismin pariin, tiedostaa sisäisen luonnon kutsun. Ihminen ei ole koskaan erossa luonnosta, koska me kannamme luontoa sisällämme. Sisäinen luonnon kutsu huutaa meitä nykymaailman ihanteiden ja illuusioiden läpi.

Minua huolettaa mihin ihmiskunta on menossa, koska emme enää käytä kokonaisvaltaisesti sitä ihmistä joka me olemme.

-Samanismilla pyritään yhteyteen itsensä kanssa. Voimme hyvin peilata suhdetta omaan itseemme menemällä luontoon ja havainnoimalla mitä tuntemuksia luonto saa meissä aikaan. Metsä on monelle aika pelottava paikka ja varsinkin pimeä metsä. Se kertoo paljon omasta suhteestamme omaan itseemme, pelkäämme jotakin itsessämme.

-Tarvitaan aina henkilökohtainen kokemus – jonkinlainen tarttumapinta, jotta voimme ymmärtää syvemmin jotakin. Samanismilla pyritään saamaan yhteys omaan itseemme sekä säilyttämään tasapainotilamme.

Minkälaisia työskentelymuotoja samanismissa on?
-Seremonialliset rituaalit ovat keskeinen osa työskentelyä.Kaikki siirtymävaiheet elämässä kuten lapsen nimijuhla, mikä liittää lapsen osaksi yhteisöä, naisen ja miehen liittäminen yhteen hääseremoniassa, vuodenaikojen vaihteluun liittyvät rituaalit sekä tärkein on kuolemassa tapahtuva siirtymä, jolloin vainajasielu siirtyy tuonpuoleiseen vainajalaan, usein shamaanin saattelemana. Parantaminen on eräs tehtävä, mutta perinteisen samaanin tärkein tehtävä oli ennaltaehkäistä sairauksien syntymistä.

-Sanana samanismi saattaa hämätä ja aiheuttaa hassuja mielikuvia. Tämä on oikeastaan luontoviisautta, joten luonnossa tai luonnonmateriaalien, esimerkiksi kivien kanssa meditointi ja mietiskely avaa jo luonnonviisautta meissä, joten työskentelymuotoja voi olla rajattomasti, kunhan mielikuvitusta riittää.

-Tämä polku vaatii tietyn kunnioituksen haltiavoimia sekä esivanhempiamme kohtaan ja ryhmätyöskentelyssä tarvitsemme myös tuttua rituaalista kaavaa. Jokaisen on kuitenkin rakennettava oma henkilökohtainen suhteensa luonnon sekä haltioiden kanssa, joten yksintyöskentelyssä etsimme omaa tapaamme harjoittaa tätä ilmiötä, joka elää meidän sisällämme ja perimässämme kaipuuna jonkin itseämme suuremman äärelle.

-Salaisuus on opetella näkemään maailma ei-totutulla tavalla, jolloin voimme nähdä kaiken täysin tuomitsemattomin silmin ja aivan uudesta näkökulmasta. Silloin huomaamme oman ahtautemme ja osaamme tehdä ratkaisuja, jotka palvelevat paremmin elämää kuin aiemmat, ehkä jo vanhentuneet ratkaisumallimme. Tähän ei ole olemassa yhtä oikeaa menetelmää, mutta harjoitusta vaaditaan päivittäin.

-Olen itse tällä hetkellä keskittynyt pitämään kursseja sekä rumpupiirejä. En ole ottanut yksittäisiä asiakkaita vastaan aikoihin. Rumpupiirissä työkaluna on rumpu, joka on vanha väline ja jonka avulla on muunnettu tietoisuuden tilaa. Sillä saa aikaan kevyen transsitilan ja siinä tilassa on ehkä helpompi käsitellä elämässä olevia vaikeita asioita.

-Tarkoituksenani on opastaa henkilöitä löytämään oma henkilökohtainen voimansa ja oppia kuuntelemaan intuitionsa ääntä. Eli olen vain oppaana ohjaamassa asiakasta kohti omaa sisäistä tietämistään. Rumpupiirissä on vakioasiakkaina sellaisia henkilöitä, jotka eivät etsi minusta gurua, parantajaa tai pelastajaa vaan jotka uskaltavat etsiä sitä omasta itsestään.

-Kun tälle tielle lähtee, huomaa, että lähes kaikki työskentely liittyy luontoviisauteen. Se on enemmänkin elämäntapa tai tapa olla olemassa tässä maailmassa. Itse menen usein luontoon kun minulla on ristiriitoja omassa elämässä tai muuten vaikea olla, mutta traumaattisen kriisin kanssa on totta kai saatava tukea muilta. Yleensä saan kuitenkin luonnosta tarvitsemani avun ja lohdun. Luonto antaa vastauksia ja on sen hetkisessä prosessissa mukana, meidän tulee vain osata hiljentyä kuunteleman sitä. Se on oman sisäisen viisaan tietäjän kuuntelua.

-Hyvin usein meidän ongelmat ja ristiriidat johtuvat omasta käyttäytymisestämme. Ne voivat olla tiedostettuja tai tiedostamattomia pelkoja tai sellaisia asioita, joita emme uskalla käydä läpi, koska se vaatii, että meidän tulisi muuttua. Muuttuminen on vaikeaa, pelottavaa ja joskus lähes mahdotontakin.

-Jos ajatellaan esimerkiksi unityöskentelyä, joka on mielestäni todella tärkeää, niin asiat näyttäytyvät meille symboleina; hieman erilaisina kuin nämä arkitodellisuuden asiat, joita emme aina tiedosta. Olemme kokonaisuuksiemme summa ja unet ovat osa meitä. Rumputyöskentelyssä päästään sukeltamaan hieman syvemmälle alitajuiseen mieleen, josta saatamme löytää arkimaailmamme kannalta tärkeitä asioita, joita emme ole tulleet ajatelleeksi.

Miten samanismi sopii nyky-yhteiskuntaan?
-Samanismi on perinteisesti liittynyt yhteisölliseen elämiseen, jossa ihmisiä ei ole ollut niin paljon kuin nykyisissä kaupungeissa. Meillä ei nykyään ole yhtä kiinteää yhteisöä vaan yksilö voi olla osa montaa erilaista yhteisöä.

-Ihmiset ovat alkaneet kiinnostua omista juuristaan ja luontosuhteestaan. Samaanit ovat tässä perinteenkantajia. Samanismi on aina elänyt suomalaisessa perinteessä. Ensin metsästäjä-keräilijäyhteisössä ja sitten hieman muuttuneena maanviljelyksen aikoihin. Silloin ei enää puhuttu samaaneista, vaan tietäjistä. Alkoi siis tietäjien, parantajien ja arpojien aika. Vieläkin muistetaan, että joskus on ollut esimerkiksi verenseisauttajia. Roolit olivat tuolloin muuttuneet, mutta ydin on pysynyt samana, joka on sisäinen tietäjä.

-Samanismi hakee edelleen muotoaan tässäkin ajassa, vaikka pysyykin ytimeltään samana. Se mihin tämä meidän aikanamme johtaa, jää nähtäväksi.

Mistä ihmiselämän haasteet ja ongelmat sinun nähdäksesi johtuvat?
-Ihminen ei ole koskaan haasteista päässyt mihinkään. Meillä on ollut ongelmia ja ratkaistavia asioita, mutta juuri ne ovat vieneet meitä eteenpäin. Mitä enemmän olemme yrittäneet helpottaa elämää ja poistaa vaaratekijöitä, sitä enemmän me kuitenkin pelkäämme. Pelkoa ei ole saatu poistettua ihmisestä.

-Yritämme poistaa ongelmia ja tehdä elämästä mahdollisimman helppoa, mutta se on mahdotonta. Todellisuudessa tarvitsemme haasteita ja ongelmia, joita ratkoa. Muinainen noita on ”langennut loveen” hakemaan tietoa ongelmien ratkaisemiseen tuonpuoleisista – alitajuisista maailmoista. Ongelmat ovat asioita, jotka ovat ajaneet ihmisiä menemään yli tunnettujen rajojen.

-Olemme aina pyrkineet suojautumaan fyysisiltä vaaratekijöiltä, kuten kylmältä, nälältä ja luonnollisilta vihollisilta. Varsinkin länsimaisissa kaupungeissa asuvat ihmiset ovat erittäin suojattuja, mutta edelleen tuntevat pelkoa. Paniikkikohtaukset, ahdistushäiriöt ja syvä masennustila ovat kaikki ongelmia, joihin muinaisella elämäntyylillä ei ollut varaa.

-Vaikka kuinka turvaamme elämämme ja turvaudumme vakuutuksiin, emme ole selättäneet kuolemanpelkoa vaan päinvastoin, olemme alkaneet pitää kuolemaa miltei luonnottomana asiana. Kuolemaa vastaan on turha taistella. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että uuden ajan helpotuksien myötä tärkeitä aisteja on kuolemassa pois. Intuitio on ennen muinoin palvellut ihmistä, mutta nykyään sitä ei kai edes uskota olevan olemassa.

Onko olemassa mitään perusongelmaa, josta kaikki haasteet johtuvat?
-Minua huolettaa mihin ihmiskunta on menossa, koska emme enää käytä kokonaisvaltaisesti sitä ihmistä joka me olemme. Esimerkiksi säätiedotusten myötä meidän ei enää sisäsyntyisesti tarvitse tietää mitä säätä on tulossa, koska saamme tämän tiedon nyt ulkopuoleltamme. Kun joku toinen taho tietää, niin meidän ei enää tarvitse käyttää itsestämme sitä osaa joka tietää. Perusaisti, kuten pimeänäkö mielletään nykyään yliaistiksi. Tätä samaa näkymätöntä tietoa parantajatkin käyttävät.

Löytyvätkö ratkaisut ongelmiin samalta tasolta kuin missä ne ovat syntyneetkin?
-Et voi nähdä ongelmaa sillä tasolla, millä se on syntynyt. Näet ongelman vasta kun se on kasvanut ongelman kokoiseksi. Ongelman syntyä ei voi siis nähdä, mutta kaikki ongelmat on mahdollista ratkaista, kun niiden alkusyy selvitetään. Kalevalaisessa perinteessä on syntyrunoja, jotka ohjaavat ongelmien alkusyyhyn. Ongelma siis ratkeaa kun tiedostamme missä se syntyi.

Minkälainen on kalevalainen käsitys maailman synnystä?
-Kalevalassa kerrotaan syntyruno: Ensin oli alkumeri – alkutyhjyys tai mahdollisuus. Kalevalan sankarit olivat jumalhahmoja, jotka lähtivät takomaan tätä kosmosta ja kun munat karskahtivat muruiksi (alkuräjähdys) niistä syntyi kaikkeuden osasia. Maailma syntyi siis ajatuksesta – mahdollisuudesta. Tähän liittyy vahva usko siihen, että on olemassa jokin suurempi voima tai älykkyys, joka on luonut maailman. Sattumalta se ei ole voinut syntyä. Maailma on syntynyt tyhjyydestä, joka on vieläkin läsnä joka hetkessä.

-Väinämöinen nosti polveansa äärettömästä alkumerestä, jotta sotka voisi munia siihen munansa. Maailmankaikkeus sai siis tarinan mukaan alkunsa alku-munasta, joka on yhä uuden syntymän symboli, niin kauan kuin ihminen kykenee luonnon symboliikkaa tulkitsemaan.

”Munat karskahti muruiksi
    katkieli kappaleiksi
    muuttuivat murut hyviksi
    kappalehet kaunoisiksi
    Munaisen alainen puoli
    Alaiseksi maa-emäksi
    Munaisen yläinen puoli
    Yläiseksi taivahaksi
    Yläpuoli ruskeaista
    Päivöiseksi paistamahan
    Yläpuoli valkeaista
    se kuuksi kumottamahan
    Mi munassa kirjavaista
    Ne tähiksi taivahalle
    Mi munassa mustukaista
    Nepä ilman pilvilöiksi”

-Kalevala kuvaa maailmankaikkeuden syntyä jo alku-Jumahduksesta lähtien, liittäen Väinämöisen vahvasti tuohon tapahtumaan ja siitä eteenpäin. Myös Seppo Ilmarinen mielletään alku-Luojaksi, joka alkoi Sampoa takomaan: ”ilman alkusen alutta, riporihman kiertyisettä”.

-Kalevalaisessa runoudessa näen syntytarinan toistuvan yhä uudelleen ja uudelleen, eli maailman luominen on alati käynnissä nyt ja niin kauan kuin maankamaralla elämää riittää. Aina vanha tuhoutuu, sen osaset leviävät kaikkeuteen ja uusi voi saada alkunsa. Samaa tarinaa kertoo jo luonto vuodenkierron myötä.

Mitä ovat suomalaisesta luontoviisaudesta löytyvät käsitteet löyly, itse ja henki?
-Löyly on ruumissielu, joka pitää ruumiintoimintoja yllä. Kun meidän itse lähtee esimerkiksi unessa unimaailmaan tai matkalle rumpumeditaatiossa, jää löyly pitämään kehon toimintoja yllä. Löyly on kuitenkin itseen koko ajan yhteydessä ja tarvittaessa vetää sen narun lailla takaisin kehoon. Ennen uskottiin, että nukkuvaa ei tule herättää, koska jos itse on liian kaukana kehosta, niin tämä itse ei välttämättä löydä takaisin kehoon kehon herättyä.

-Itse on siis vapaa sielu. Se on tiedostava osa meistä, joka tekee meditatiiviset matkat sekä tarkkailee. Se on meissä oleva tiedostava tarkkailija, ei siis ajattelija.

-Henki on energia, jonka voimme aistia ja tuntea. Henki on meillä lainassa ja loppujen lopuksi se palaa takaisin alkulähteeseensä. Koostumme siis erilaisista osista, jotka kuoleman yhteydessä palaavat takaisin omiin lähteisiinsä. Ruumis muuttuu maaksi, henki palaa hengen maailmaan ja itse palaa tuonpuoleiseen. Itse kulkee vainajalaan ja se on se osa meistä, joka tiedostaa itsensä ja jatkaa sielun kiertoa.

-Otson myytti, miten karhua on kunnioitettu kertoo mielestäni hyvin suomalaisesta sielun käsitteestä. Kun otsolle pidettiin peijaiset, sitä kunnioitettiin ja toivottiin, että karhun sielu pääsee takaisin alkukotiinsa Otavan olkapäille. Karhun kallo laitettiin honkaan, jotta sen sielu osaisi kulkea honkaa pitkin takaisin ylisiin ja tällöin se voisi syntyä taas uudestaan maan päälle. Ihmisillä on myös oma sielunkiertonsa.

Samanismi on sen tietämistä, että kaikessa ympärillämme on tietoisuus.

Miten määrität seuraavat käsitteet: ego, mieli ja tietoisuus?
-Ego on tärkeä ja tarpeellinen asia henkiinjäämisemme kannalta. Ahneus ja kateus ovat seurausta epätasapainosta, jonka aiheutti aikoinaan tiiviin keräilijä-metsästäjä yhteisön hajoaminen omiin maatalouskeskuksiinsa. Omistamisen harha ja pelko siitä, että toisilla on enemmän, kasvatti näitä egon ominaisuuksia, joilla ei aiemmin ollut mahdollisuutta ihmisessä kehittyä. Ego on siis selviytymisen mestari ja se noudattaa omaa vanhaa kaavaansa eikä halua uusia kokemuksia. Se toistaa itseään. Ego on meille tähän maailmaan annettu apuväline tai työkalu, jolla selviydymme.

-Mieli on meille annettu todella voimakas työkalu. Mielen voima on käsittämätön. Sen avulla voimme sairastua tai parantua ja sen avulla pystymme ihmeisiin. Mieli on siis työkalu, mutta mielen tai tajunnan tärkein tehtävä on muokata tämänhetkinen todellisuus meille ymmärrettäväksi. Mieli on toiminnassa koko ajan ja joka hetkessä, niin unessa kuin valveillakin. Sillä on monta  toisensa kumoavaa kerrostumaa, joista emme voi samanaikaisesti olla tietoisia.

-Tietoisuus on kaikkialla vaikuttava voima. Olemme luoneet erillisyyden mielen ja egon avulla, jotta voisimme tiedostaa itsemme. Tietoisuus ei ole vain meissä vaan kaikkialla ja kaikessa.

Mistä arkesi koostuu ja miten vietät vapaa-aikasi?
-Arkeni koostuu melko tavallisesta lapsiperheen arjesta. Meillä on myös koiria, kissoja sekä kanoja ja näiden parissa päivät hyvin pitkälti kuluvat. Perheen arjen ulkopuolelta saamani vapaa-ajan käytän lukemalla, meditoimalla ja ihan vain hiljentymällä sekä menemällä luontoon. Välillä on myös pakko päästä koiran kanssa kahdestaan mökille.

Motto
-Ihminen tietää!

Stinan internetsivut löytyvät täältä: Alisen Paja

Lainaukset:
Setälä, Johannes (1985). Kalevan Tietäjät Kertovat.

Artikkelin kuva: Marko Karilahti